Mitä homofobia ja transfobia ovat?

Homofobia ja transfobia tarkoittavat tosiasioihin perustumatonta vihaa, pelkoa, inhoa, vastenmielisyyttä tai syrjintää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä tai kyseisiä ilmiöitä kohtaan.

Nimityksestään huolimatta homofobia ei ole lääketieteellinen "fobia", vaan rasismiin tai seksismiin verrattava ilmiö.

Homofobia, transfobia ja vastaavat ilmiöt eivät ole lääketieteellisesti ajateltuna perinteisiä "fobioita", vaan paremminkin rasismiin tai seksismiin verrattavia ilmiöitä. Lääketieteelliseen fobiaan liittyvä pelkotila on niin voimakas, että pelko-oireinen ei pysty sitä hallitsemaan. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuessaan kyse on lähinnä ennakkoasenteisiin liittyvästä vastenmielisyydestä, inhosta, vihasta tai pelosta.

Usein perustellumpi termi homofobian tai transfobian asemesta olisi heteroseksismi, mutta se sisältää myös vahvan vastakkainasettelun miehisyyden ja naiseuden välillä, mitä ilmiö kuitenkaan ei välttämättä sisällä. Myös ilmaisuja kammo, pelko, syrjintä, viha ja vihamielisyys on kuultu käytettävän. Järjestäytyneenä ilmiönä kyseessä on vaino.

Myös lesbot, biseksuaalit ja muut seksuaalivähemmistöihin sekä eri sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset kohtaavat homofobian kaltaista syrjintää.

Miten homofobia ja transfobia ilmenev¨t?

Suuri osa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvista ihmisistä on kohdannut elämänsä aikana tähän ominaisuuteensa kohdistuvia kielteisiä asioita jossain muodossa. Homofobia ja vastaavat ilmiöt voivat ilmetä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien tai siihen kuuluviksi kuviteltujen ihmisten kartteluna, syrjintänä ja pahimmillaan väkivaltana heitä kohtaan. Myös tietoinen vaikeneminen homoseksuaalisuudesta olemassaolevana asiana on homofobiaa.

  • Hetero-olettamus. Homoseksuaalisuus ohitetaan siten, että tätä ominaisuutta ei ihmisessä nähdä olevan olemassa. Puolison esimerkiksi oletetaan automaattisesti olevan "vastakkaista" sukupuolta, eikä samaa sukupuolta olevaa puolisoa suostuta aina ymmärtämään puolisoksi.
  • Vaikeneminen ja ulkoistaminen. Koulussa kukista ja mehiläisistä puhutaan ensimmäisessä persoonassa silloin, kun kyse on "tytöstä ja pojasta", mutta kolmannessa persoonassa silloin kun kyse on "pojasta ja pojasta" tai "tytöstä ja tytöstä". Tai sitten viimeksi mainituista ei puhuta missään persoonassa yhtään mitään.
  • Tietämättömyys ja kielteiset ennakkoasenteet. Tieto ihmisen kuulumisesta seksuaali- tai sukupuolivähemmistään muuttaa tämän muiden silmissä perverssiksi seksimaanikoksi, joka nai kaikkea mikä liikkuu, ja jota on siksi syytä varoa, ettei SE tartu ja ehkä tapa. Työsuhde sanotaan irti, kun homofobinen esimies ei halua "pilata yrityksen mainetta" sillä, että työntekijänä on "poikkeava" ihminen. Virallinen peruste erottamiseen ei luonnollisesti ole seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluminen, vaan etsimällä etsitty jokin muu asia.
  • Torjuminen. Niin kaukaisemmat kuin läheisemmätkin ihmiset voivat kääntää selkänsä ihmiselle jos tämän seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön tulee ilmi. Jopa vanhemmat voivat suhtautua torjuvasti lapseensa jos saavat tietää tämän kuulumisesta em. vähemmistöön
  • Itsensä kieltäminen. Lapsuutensa ja nuoruutensa homofobisessa ympäristössä viettänyt ei kykene hyväksymään kuulumistaan seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Tuloksena voi olla itseinhoa, ahdistusta, masennusta ja pahimmillaan itsemurha.
  • Nimitteleminen ja huutelu. "*$#&n HOMO!" kuuluu usein koulun välitunnilla, urheilukentällä, armeijan maastoleirillä tai näkyy Internetin keskustelufoorumilla.
  • Eristäminen. Erilaiset (uskonnolliset) yhteisöt eristävät seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvaksi tiedetyn ulos yhteisöstä, etenkin jos tämä ei ole halukas "kamppailemaan" tätä ominaisuuttaan vastaan.
  • Väkivalta. Seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvat tai sellaisiksi arvellut kohtaavat väkivaltaa, pahimmillan hengen riistämisen - vaikkapa kun vannoutunut heteromies humalassa tai selvinpäinkin kokee (erheellisestikin), että hän on joutunut seksuaalisen mielenkiinnon kohteeksi toisen miehen taholta. Myös järjestäytyneempää "homojen hakkaamista" esiintyy yhä.
  • Vaino. Joissain maissa yhteiskunta ja/tai hallinto pyrkivät voimatoimin kitkemää seksuaaliseen moninaisuuteen liittyvä ilmiö. Esimerkiksi homoseksuaalisuus voidaan katsoa niin pahaksi asiaksi, että siitä pitää rankaista - joissain maissa jopa kuolemalla. Vainoon voi liittyä myös yhteiskunnan arvojohtajien ja median lietsoma viha seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjä kohtaan.
  • Naisen asema yhteiskunnassa. Joissain kulttuureissa naisen itsemääräämisoikeuden puuttuminen ja esimerkiksi pakkoavioliitot pakottavat seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvan naisen elämään taipumuksensa vastaisesti. Pakkoavioliitot rikkovat myös miehen itsemääräämisoikeutta.

Homo- ja transfobiaa ilmiönä ei välttämättä edes huomata. Esimerkiksi valtamedia saattaa puhua naisten ja miesten palkkaeroista, ulkomaalaisvastaisuudesta, vammaisten palvelujen puutteesta, vanhusten heitteillejätöstä. Sen sijaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamista ongelmista ei juuri puhuta.

Mikä homo- ja transfobiaa aiheuttaa?

Ihmisen asenteet ovat usein peräisin niistä yhteisöistä joiden kanssa on tekemisissä. Niin myönteiset kuin kielteisetkin asenteet leviävät helposti. Asenteita saadaan esimerkiksi perhepiiristä (etenkin vanhemmilta), ystäviltä, harrastuspiiristä ja työyhteisöstä. Joidenkin uskonnollisten yhteisöjen piirissä elää sellaisia uskonnollisten opinkappaleiden tulkintoja, joiden mukaan kaikenlainen seksuaalinen ja sukupuolinen moninaisuus olisi ristiriidassa uskonnon opetuksen kanssa.

Homofobiaan liittyy kielteisiä yleistyksiä ja ennakkoasenteita homoseksuaalisuudesta ja homoseksuaalisista ihmisistä.

Homo- ja transfobisten asenteiden syntyyn vaikuttaa mm. tietämättömyys; taustalla on kielteisiä yleistyksiä ja ennakkoasenteita seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvista ihmisistä.

Psykoanalyysissään Sigmund Freud esitti, että homofobia olisi usein seurausta kyvyttömyydestä käsitellä tai hyväksyä omia homoseksuaalisia tuntemuksia tai haluja, mutta nykyään näkemystä pidetään kiistanalaisena. Joidenkin psykologisten teorioiden mukaan homoihin alentavasti suhtautuminen voi liittyä etenkin miesten kohdalla yksilön haluun vahvistaa omaa hetero-maskuliinista (eli "miehistä") identiteettiä.

Homofobian vaikutuksia

Homo- ja transfobiset asenteet vaikuttavat haitallisesti homoseksuaalisen ihmisen itsensä hyväksymiseen. Lapsena tai nuorena sisäistetyt homo- ja transfobiset asenteet ja ennakkoluulot voivat aiheuttaa oman seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin kieltämisen ja tätä kautta ajaa identiteettikriisiin, masennukseen ja jopa itsemurhaan. Aikuisiällä kohdattu syrjintä ja torjunta aiheuttaa mm. masennusta ja oman seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin kätkemistä. Se puolestaan haittaa sosiaalisia suhteita ja estää esimerkiksi kiinteän parisuhteen syntymistä.

Miksi homo- ja transfobian vähentäminen on tärkeää?

Yksittäisen ihmisen kannalta elämänlaatu paranee, kun tämän ei tarvitse kokea johonkin ominaisuuteensa liittyvää syrjintää muiden taholta.

Yhteiskunta voi paremmin, jos se on tasa-arvoisempi ja kielteisiä asenteita on vähemmän.

Monimuotoisuuden hyväksyminen ja sen ymmärtäminen rikkaudeksi auttaa hyödyntämään erilaisten ihmisten parhaita puolia.

Lue lisää...

» Homo FAQ - ´usein esitettyjä kysymyksiä´ homoista ja homoseksuaalisuudesta
» Oletko homofobikko? - tee testi.

 
© Sateenkaariyhteisöt ry 2006 - 2016 • Kaikki oikeudet pidätetään. All rights reserved.